Lastenosastolla työskentely on uuvuttavaa, vaikka kauniitakin hetkiä on paljon. Tohtori Alastair McAlpinen kaltaiset lääkärit ovat tekemisissä hengen menoa lähellä olevien pienien potilaiden kanssa päivittäin. Tohtori McAlpine myöntää, että nämä hetket ovat hyvin vaikeita, mutta kaikesta huolimatta lapsilla on hymy huulillaan. he ovat loppuun asti iloisia ja puhuvat siitä, mitä he tulevat kaipaamaan. He eivät halua aiheuttaa vanhemmilleen tuskaa, joten he eivät vastusta tutkimuksia ja eivätkä koskaan valita. Mitä he sanovat sen sijaan?
Mainostus
Kuolevat lapset eivät itke tai valita... He sanovat hymy huulillaan jotain aivan uskomatonta.
-
SOURCE: Pixabay
-
Kaikki lapset ovat varsin huolissaan vanhemmistaan, kuten tohtori McAlpine kuvailee:
"Toivottavasti äitini voi hyvin. Hän näyttää koko ajan surulliselta" "Iskän ei tarvitse huolehtia. Näemme pian uudestaan."
"Jumala pitää huolta äidistä ja isästä kun en ole täällä."
Vakavasti sairastuneille lapsille perheen kanssa vietetty aika on parasta:
"Äiti ja isä ovat parhaita!"
"Kukaan ei rakasta minua kuin äiti".
"Siskoni halaa minua aina niin voimakkaasti!"
He muistavat myös kaiken myötätunnon, mitä he saivat muilta:
"Todelliset ystäväni eivät välittäneet putoilevista hiuksistani."
"Jane tuli luokseni leikkauksen jälkeen ja hän ei edes huomannut arpiani!"
"Johnny antoi minulle puolet voileivästään nähdessään, ettei omani maistunut minulle."
"Pidän siitä, kun sairaanhoitaja on luonani, sillä silloin minuun sattuu vähemmän." -
Monet kuolevat lapset puhuivat rakkaista lemmikeistään:
"Rakastan Rufusta, sen hassu haukkuminen huvittaa minua."
"Pidän siitä kun Ginny tulee luokseni halaamaan ja murisemaan."
"Paras muistoni on, kun menimme Jakien kanssa rannalle ja se kantoi suussaan minulle simpukoita".SOURCE: Pinterest
Mainostus
Mainostus
Mainostus
Siirry seuraavalle sivulle pyyhkäisemällä
HISTORIA
Mainostus
